Keneltäkään ei luultavasti ole jäänyt huomaamatta, että rautatiet ovat olleet viime viikolla mediassa erittäin esillä, erityisesti SVT:n, joka on kolmen päivän ajan uutisoinut huolestuttavasta – mutta ei yllättävästä – 91 miljardin euron kunnossapitovelasta, rahtiliikenteen viivästysten vaikutuksesta Ruotsin talouteen (viitaten... Yhteenveto Ruotsin rautateiden raportista) ja liian hitaasti etenevät rautatiekorjaukset sekä haastattelu infrastruktuuriministeri Andreas Carlsonin kanssa Aktuell-lehdessä.
Junayhtiöt ovat korostaneet valtavaa kunnossapitovelkaa jo vuosia. On hyvä, että laiminlyöty kunnossapito on nyt huomioitu – sekä mediassa että hallituksen toimesta – mutta se vaatii myös konkreettisia toimia, mieluiten jo eilen, varsinkin ottaen huomioon nykyisen turvallisuuspoliittisen tilanteemme.
Ministeri on korostanut odotuksiaan kunnossapidon parantamisesta, esimerkiksi tehokkaammasta toteutuksesta, kehittyneistä menetelmistä ja nykyaikaisemmasta koneistosta. Tämä on hyvä asia, koska suuri osa tarvittavista toimista on jo saatavilla mallina muista maista. Kunnossapitotoimenpiteet voitaisiin toteuttaa nopeammin ja Ruotsin liikennelaitos voisi lyhyellä aikavälillä "hallita" enemmän kunnossapitotoimenpiteitä lisääntyneillä resursseilla. Tässä tilanteessa rautateiden kunnossapidon lisääntyneet budjettimäärärahat voisivat mahdollistaa koko kunnossapitovelan maksamisen erissä muutaman vuoden aikana.
Pääpaino on kunnossapidossa, mikä on täysin oikein. Mutta emme saa unohtaa myöskään kapasiteetin lisäämisen tarvetta. Ministeri mainitsi tällä viikolla rautatieteollisuuden yhteistyöfoorumin (JBS) suurkonferenssissa, että pienilläkin viritystoimenpiteillä on suuri vaikutus rautatien kapasiteettiin ja ne ovat myös avanneet vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia, mikä on hyvä asia. Mutta aika on vähissä. Tässäkin uutta – olemassa olevaa – teknologiaa ja asiantuntemusta voidaan hyödyntää tehokkaammin, sekä pienemmissä että suuremmissa toimenpiteissä.
Lehdistötiedotteen mukaan.







