Äskettäin tekemämme ruotsalaisten matkailu- ja kokousyritysten edustajien keskuudessa tekemän kyselyn perusteella voimme päätellä, että tilanne ei ole pelkästään musta, vaan täysin säkkipimeä. On lähes surullista ajatella 1980-luvun onnellisia, lähes huolettomia aikoja, jolloin ylpeät matkatoimistojen kyltit olivat luonnollinen osa kaupunkikuvaa. Kaikkina sen jälkeen toimialaamme ovat iskeneet iskuaaltoaalto. Vuonna 2008 monet matkailuyritykset menettivät lähes puolet liikevaihdostaan finanssikriisin aikana. Vuonna 2010 tulivuori, jonka nimi on tuskin lausuttavissa – Eyjafjallajökull – tuli maailmankuuluksi. Sen tulivuorenpurkaus ja sitä seuranneet tuhkapilvet lamauttivat lentoliikenteen Euroopassa. Vuonna 2015 Seifiddine Rezgui Yacoubi raivostui Kalašnikovilla turistihotellissa Soussessa Pohjois-Tunisiassa jättäen jälkeensä 38 kuollutta ja 39 loukkaantunutta vierasta. Puhumattakaan kauhuista, joita koettiin yhdeksäntoista vuotta sitten, kun kaksi kaapattua lentokonetta lennätettiin World Trade Centeriin ja yksi Pentagoniin. Vuonna 2019 keksittiin termi "lentohäpeä", ja tietenkin ilmasto kaikessa loistossaan. Meidän on ehdottomasti suojeltava ympäristöämme, mutta meidän on kyettävä tekemään se rinnakkain sen kanssa, että voimme jatkaa muiden kulttuurien vierailua ja tutustumista, saada uusia kokemuksia ja tavata eri taustoista tulevia ihmisiä. Yhteinen nimittäjä kaikessa tässä on se, että toimialamme, matkailuala, on aina ensimmäisenä, kun nämä mustat joutsenet purjehtivat paikalle. Matkatoimistojen on yleensä maksettava kalliisti. Mutta kaikista näistä tapahtumista huolimatta toimiala on selvinnyt tähän asti, eikä siinä kaikki. Uuden teknologian ja kovan kilpailun markkinoilla olemme nähneet kehityksen, joka on vuosien varrella antanut meille entistä terävämmän palveluvalikoiman, joka tarjoaa asiakkaille yhä tehokkaammin houkuttelevia vaihtoehtoja kaikenlaisten tarpeiden ja toiveiden perusteella. 

Sitten tuli korona, aluksi epämääräisenä huolestuttavana tuulenpuuskana paikallisesta epidemiasta kaukana Kiinan kaupungissa Wuhanissa, josta harvat olivat edes kuulleet aiemmin. Monet ilmaisivat huolensa, mutta on vaikea uskoa, että kukaan pystyisi täysin ennustamaan, kuinka tuo tuulenpuuska muuttuisi raa'aksi hurrikaaniksi, joka pyyhkäisi vääjäämättä nopeasti yli maapallon vain muutamassa viikossa. Hurrikaanin vanavedessä huomasimme olevamme tilanteessa, jossa lennot oli peruttu, lentokentät suljettu, kunnan rajojen ulkopuolelle matkustamista ei suositella ja tartunta- ja kuolemanpelko kasvoi. Matkailuala ei ainoastaan kärsinyt, vaan koko maailmantalous oli yhtäkkiä myllerryksessä, osakemarkkinat romahtivat Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Euroopassa, ja esitettiin synkkiä vertauksia siitä, että olemme nyt matkalla kohti yhtä rajua taantumaa kuin se, joka seurasi mustaa torstaita Wall Streetillä 24. lokakuuta 1929. 

Nyt, seitsemän kuukautta myöhemmin, maailmantalous on kuromassa umpeen menetettyä maata, ja osakemarkkinat ovat palanneet samoille pilviin asti kuin ennen koronaa. Jälkimmäinen on seurausta kaikkien pienten keskuspankkien jättimäisistä elvytystoimista ympäri maailmaa. Triljoona biljoonan toisensa jälkeen on ladattu talousjärjestelmän käynnistämiseksi uudelleen ja ihmiskunnan paetakseen lopullisesta kuilusta – ragnarökista. Teollisuudenala toisensa jälkeen on alkanut nähdä valoa nurkan takana ja hallituksen tuen avulla voi tuntea olonsa luottavaiseksi. On kuitenkin yksi toimiala, joka ei ole tässä ainoassa eteenpäin vievässä junassa – toimialamme, matkailu- ja kokousala, kompastelee edelleen polvillaan kohti sitä, mikä nyt näyttää ainoalta mahdolliselta päämäärältä – sudenkuoppaa. 

Syyskuun viimeisellä viikolla ja lokakuun alussa tekemämme kyselytutkimus osoittaa, että matkatoimistot ja matkanjärjestäjät ovat tähän mennessä, lyhennetyistä työajoista ja siirtymävaiheen tuesta huolimatta, joutuneet jättämään hyvästit 44 kollegalleen, ja arvion mukaan vain kuuden kuukauden kuluttua luku on yli 60. Matkailuala on jossain määrin erityinen luonteensa vuoksi, sillä alalla on paljon pienempiä yrityksiä, jotka ovat löytäneet markkinaraon houkutellakseen tiettyjä kohderyhmiä. Lisäksi on pari suurta toimijaa, joilla on ulkomaisia intressejä. Mutta edes jälkimmäiset, huomattavasti suuremmasta taloudellisesta vahvuudestaan huolimatta, eivät ole pysyneet pystyssä, joten pienempien yritysten tilanteen ymmärtämiseen ei tarvita paljon mielikuvitusta – ala on verilöylyn edessä. 

Kyselyssä lähes 70 % matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien päätöksentekijöistä arvioi myös, että heidän taloudellinen tilanteensa on kuuden kuukauden kuluttua jopa huonompi kuin se on tänään. Tätä tulevaisuudenkuvaa vahvistavat myös muut tekemämme kyselyt. Yritysten matkapalveluiden ostajille ja liikematkustajille tehty neljännesvuosittainen kysely ”Nordic Business Travel Index” antaa yhtä synkän kuvan. Kyselyn kolmannen neljänneksen Ruotsin-osiossa 73 % vastaajista arvioi matkustavansa kahdentoista kuukauden kuluttua vähemmän kuin tänään. Toisin sanoen tämä kriisi on kaikkea muuta kuin ohi, vaikka muu talous onkin piristymässä. 

Monet matkailuyritykset ovat kuitenkin pystyneet hyödyntämään tarjottua tukea – tuettua lyhennettyä työaikaa, sopeutumistukea, alennettuja työnantajamaksuja, vuokratukea ja ylimääräisiä omistajaosuuksia – mutta tutkimus osoittaa, että nämä eivät ole läheskään riittäviä. Ala korostaa ensinnäkin lyhennetyn työajan tuen jatkamista uuden vuoden jälkeen ja myös 80 % -tason palauttamista, mutta ennen kaikkea kaikki haluavat nähdä kohdennettua tukea alalle liikevaihdon menetyksen perusteella. Tämän pitäisi olla Ruotsin hallitukselle kiireellinen asia useista syistä. Vaikka ala on rakenteellisen muutoksen keskellä, korona ei ole luonteeltaan rakenteellinen, ja matkailuala on epäilemättä yksi eniten kärsineistä aloista. Matkailuala on monissa tapauksissa nuorten ensimmäinen pysähdyspaikka työmarkkinoilla, polku työelämään. Jos Ruotsissa ei tapahdu mitään, suuri osa liiketoiminnasta on vaarassa päätyä ulkomaisiin käsiin, osittain suurten, hyvin pääomitettujen toimijoiden, kuten booking.comin ja hotels.comin, vuoksi ja osittain siksi, että useissa lähialueillamme olevissa maissa tuetaan kansallista matkailualaa. Lisäksi tilannetta voidaan lähes pitää alan asettamisena liiketoimintakieltoon, sillä ulkoministeriö on melko suorasukaisesti antanut neuvon olla matkustamatta käytännössä KAIKKIIN EU:n ulkopuolisiin maihin, mikä on tuhoisa toimenpide niille, jotka elättävät itsensä matkustamisesta. 

Kyselyn tulosten mukaan ala pyytää puhtaasti taloudellisen tuen lisäksi vivahteikkaampaa matkustamisen välttämistä koskevaa politiikkaa, jossa ulkoministeriö laatii alan asiantuntijoiden tuella ohjeet siitä, minne ja millä ehdoilla eri maihin voi matkustaa. Ala tulee ehdottomasti avustamaan ulkoministeriötä asiantuntemuksellaan tämän saavuttamiseksi. Lisäksi he haluavat nähdä "matkapakettilain" tarkistamisen ja muuttamisen, koska se nykymuodossaan asettaa matkanjärjestäjät ahtaalle alueelle, jossa ne eivät saa lentoyhtiöiltä rahoja takaisin, vaan joutuvat korvaamaan asiakkaalle peruuntuneet matkat. 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, ja tietenkin mahdotonta avoimessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee lehdistön- ja sananvapaus, toivoisi, että media voisi antaa vivahteikkaamman kuvan tilanteesta. Loppujen lopuksi sairaat ihmiset eivät makaa laumoittain Costa del Solin rantakaduilla.    

Teksti: Jan Ogner, Nordic Bench