On kulunut lähes 25 vuotta siitä, kun Estonia upposi Itämerellä syyskuun 28. päivän yönä. Suuri osa pelastushelikoptereiden työstä on muuttunut siitä lähtien.

”Kaikki on paremmin mukautettu nykyiseen toimintaamme. Se helpottaa työtämme huomattavasti”, sanoo Patrik Nilsson, joka on pintapelastaja ja oli mukana pelastushelikopterioperaatiossa Estonian uppoamisen aikaan.

Pelastushelikoptereista on tullut sekä nopeampia että paremmin varusteltuja, ja niissä on muun muassa valonheittimet ja kaksoisvinssit, mitä ei ollut saatavilla vuoden 1994 helikoptereissa.

Tukikohdissa asuvan miehistön on nyt ilmoittauduttava lyhyemmällä varoitusajalla kuin ennen, ja ilmaoperaatioita koordinoidaan eri tavalla, mikä tekee työstä turvallisempaa ja tehokkaampaa. Myös parempi yhteistyö ja harjoitukset eri maiden kanssa ovat muutoksia, jotka ovat tulleet esiin Viron jälkeen.

Nykyään maassa on seitsemän pelastushelikopteria viidellä eri tukikohdalla.
Vuonna 1994 Ruotsin asevoimat olivat vastuussa pelastushelikopterioperaatioista, ja sen jälkeen käytettävissä oli lisää helikoptereita.

Mutta se ei välttämättä tarkoita, että olisimme nykyään vähemmän varustautuneita, sanoo Mattias Hyllert, Ruotsin merenkulkulaitoksen osastopäällikkö.

– Nykyään käytettävissä olevat helikopterit ovat parempia ja terävämpiä pelastustehtäviin kuin silloin käytössä olleet. Samalla voi tietenkin olla etu, jos yksiköitä on paljon.

Myös meriliikenteen matkustajaliikenne on muuttunut, ja risteilylautat ottavat nyt kyytiin enemmän ihmisiä. Helikopterilla evakuointi vie aikaa, mikä tarkoittaa, että aluksilla itsellään on oltava hyvät valmiudet selviytyä hätätilanteessa.

– Kyllä me sinne pääsemme ja teemme parhaamme paikan päällä, mutta suuri risteilyalus on ylivoimainen tehtävä, sanoo Mattias Hyllert, Ruotsin merenkulkulaitoksen osastopäällikkö.

Lähde:sverigesradio.se